Tässä on kevät ja kesä kivasti vierähtänyt eteenpäin ja paljon on ollut kirjoittajalla puuhaa (muuta kuin kirjoittaminen). Eikä blogin päivitys ole vain tuntunut luontevalle pitkään aikaan. Nyt ajattelin kuitenkin avautua teille aiheesta meidän koirien yksinolot.
Verbi avautua on kyllä vähän liian negatiivissävytteinen, mutta menkööt tämän kerran.
Toukokuun alussa sattui hauska yllätys nimeltään vesivahinko tässä meidän kämpässä. Keittiö jouduttiin laittamaan remonttiin ja meidän piti muuttaa remontin ajaksi pois tästä rakkaasta asunnosta. Etukäteen alkoi jo jännittämään koirien reaktio kämpän vaihtoon. Saatiin väliaikainen asunto vain yhtä kerrosta ylempää samasta rapusta, joten muuttomatka oli lyhyt. Tästä eteenpäin väliaikainen asunto mainitaan yläkertana.
Samaan syssyyn lähestyi meidän häämatka Norjaan, jonne lähdettiin Oskari mukanamme. Wissi ja Basso jäivät asustelemaan yläkertaan tuttujen hoitajien kanssa sillä aikaa. Reissun jälkeen ehdittiin asua vajaa pari viikkoa vielä yläkerrassa, kunnes lähdettiin muuttamaan takaisin alakertaan.
Kaikki tämä ympäristön vaihdos, meidän poissaolot ja mun uudet työt ja erilainen yksinolorutiini (tai sen puute) sai koirat aikamoiseen stressiin. Meidän reissun aikana Wissi oli yhden puolikkaan työpäivän aikana huutanut puolen tunnin välein ja pihissyt nukkumatta koko reilun 4h. Saatiin sitten järjestettyä niin että koirat oli reissun aikana yksin vain muutaman tunnin päivässä tai ei sitäkään.
Sinä aikana kun asuttiin yläkerrassa, nousi minullakin stressitasot aika ylös. Aloitin uudessa työpaikassa, joka tietenkin aiheuttaa omaa stressiä kaikkine uusine asioineen, jännitin jokaisen työpäivän ajan kotiinpaluuta ja videon tai ääninauhan läpikäyntiä.
 |
| Tämä nauhoitus on talletettu jo alakertaan takaisinmuuton jälkeen. Yläkerrassa otettuja nauhoituksia en harmikseni tajunnut napata talteen printscreenillä. |
Onneksi on äiti ja muutama hyvä ystävä jotka auttoivat (ja auttavat edelleen) pitkien työpäivien aikana. Kun päästiin vihdoin takaisin omaan asuntoon, tilanne on päivä päivältä parantunut. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jota ei ole tainnut olla ikinä.
On mennyt jo useampi päivä ja vielä useampi yksinolopätkä jolloin Wissi ei ole huutanut, pihissyt tai ulvonut kertaakaan. Sormet ristissä mietin mikä kaikki tähän tämän hetkiseen tilanteeseen vaikuttaa. Ollaanko nyt vain hyvin tasapainotetun huojuvan kasan päälimmäisenä ja kasa romahtaa hetkenä minä hyvänsä? Onko tähtien asento oikea?
 |
| Muuttohässäkässä oli koirien kupit hukassa. Aviomieheni näyte vinttikoiran ruokinnasta <3 td=""> |
Otin yläkertaan muuton jälkeen käyttöön Adaptil -feromonihaihduttimen ja jatkoin sen käyttöä täällä tutussa kämpässä. Muutin myös hieman koirien järjestelyä. Rajaan ainoastaan Basson tällä hetkellä aidalla omaan nurkkaansa ja Wissi saa loppuasunnon käyttöönsä Oskarin kanssa (makuuhuonetta lukuunottamatta) Ennen Wissi on siis ollut portin takana olohuoneessa, Oskari eteisessä/keittiössä ja Basso olohuoneessa omassa aitauksessaan. Välillä kokeilin myös jättää televisiota päälle taustahälinäksi, mutta en tiedä oliko sillä vaikutusta sillä nyt se ei ole ollut päällä moneen päivään.
Näyttää toimivan se, ettei Wissiä tarvitse patistaa ennen lähtöä siirtymään jos se sattuu nukkumaan eteisessä. Tai sitten kaikki pienet palaset on nyt vain loksahtaneet hetkeksi kohdalleen.
Yksi asia on joka ihmetyttää. Kun Karri jättää koirat yksin, ne aika lailla poikkeuksetta huutaa melkein heti lähdön jälkeen minuutin verran. Tätä ei ole tapahtunut minun kanssa todella todella pitkään aikaan.
 |
| Jos minä jätän koirat keskenään, Wissi saattaa aloittaa ensimmäisen haukunnan 30min.-3h jälkeen. |
 |
| Kävin serkun luona ja tulin katsomaan viimeisen nauhoituksen. Ei yhden yhtä haukahdusta siinäkään. Ja koirat olivat siis kolmessa osassa päivän aikana yksin. |
 |
| Tämä yksinolo on tältä viikolta. Olin ensin töissä ja sen jälkeen vielä jätin uudelleen vajaaksi tunniksi josta tuo seuraava kuva alapuolella. |
Sen lisäksi, että eroahdistusongelma on ollut toukokuun ja kesäkuun tapetilla, Wissin virtsankarkailu meinasi äityä ihan mahdottomaksi. Ostin koirille uudet pedit ja niitä sai vielä pari viikkoa sitten heittää koneeseen harva se päivä. Wissille ostin myös juoksusuojat jotta pissaa ei valuisi ihan mahdottomasti joka paikkaan, mutta ne eivät istuneet kovinkaan mukavasti. Nyt on kuitenkin mummokoiran lääkitys kohdillaan ja pissat pysyy rakossa lepoaikana :)
Ahdistukseen ja stressiin ostettiin myös kokeiluun thundershirt. Ostin ensin Wissille ja vähän myöhemmin Bassollekin, mutta Basso saa semmoisen paskahalvauksen kun sen kanssa on paitaa kokeiltu että tällä hetkellä paita lähinnä aiheuttaa stressiä, ei poista sitä. Mitään varmaa tietoa tehokkuudesta meidän käytössä en osaa sanoa, koska käytössä oli aikalailla kaikki keinot vähentää koirien stressiä ja pitää ne väsyneinä ja tyytyväisinä yksinoloa varten.
Nyt kun kämppä on kesän myötä lämmennyt, en ole Wissillekään paitaa pukenut moneen viikkoon. Se on kuitenkin sen verran peittävä etten halua että Wissi sitten ahdistuu liian lämpimästä. Syksyllä otetaan taas käyttöön kun mummoa muutenkin viluttaa.
Nyt kun omassa kämpässä on asuttu jo useampi viikko, voi sanoa, että omat ja koirien stressitasot on laskeneet, koirien yksinolo sujuu tällä hetkellä siis vähän liiankin hyvin ja tässä pähkäilen että mikä kaikki tähän onnistumiseen nyt lopulta vaikuttaa.
Onkohan uudella laminaattilattialla jotain tekemistä asian kanssa?
0 Jälkeä kirjassa